torstai 17. huhtikuuta 2014

Rv 25: Kutsu synnytyspelkokeskusteluun


Tänään se kutsu sitten odotteli postilaatikossa. Tänään käynnistyi myös 25:s raskausviikko, eli kasassa on 24+0.

4.6.2014 olisi sitten edessä käynti synnytyspelkopoliklinikalla ja 8.7.2014 tapaaminen sairaalalääkärin kanssa, eli synnytystapakeskustelu. Pakko myöntää, että nyt alkoi ihan pikkuisen jännittää. Kertauksen vuoksi, pyysin siis lähetettä synnytyspelkokeskusteluun sen vuoksi, että on varmasti hyvä päästä keskustelemaan tästä sektio-asiasta ja synnytyksestä. Ja siitä pienestä pelko-peikosta, joka on alkanut hissunkissun nostella päätään.

Tyyppiä odottaessa odottelin synnytystä etenkin loppuvaiheessa mielenkiinnolla ja olin menossa synnyttämään avoimin mielin. Nyt kun on kokemusta yhdestä synnytyksestä, jossa on kuitenkin päästy "kokeilemaan" sekä alatie-synnytystä, että sektiota, niin hieman oikeasti pelottaa mitä onkaan edessä.

Synnytyspelkokeskustelu käydään kätilön kanssa ja tähän keskusteluun on varattu aikaa tunti. Kirjeen mukana tuli 3-sivuinen lomake, joka pitää täyttää ennen keskustelua. Ajattelinkin käydä lomakkeen kysymykset läpi ja kirjoittaa tämänhetkiset ajatukset ylös ja katsoa millaisiksi ne muokkautuvat sitten paperilla ennen kesäkuun keskustelua.

- Tuleva synnytys on mielessäni ja ajattelen... , että en voi voittaa: kummassakin synnytystavassa ovat omat huonot puolensa. 

- Toivon synnytyspelkopoliklinikkakäynniltä, että ... Tyypin synnytys käydään perusteellisesti läpi.

- Äidiksi tuleminen on minusta ... osittain stressaavampaa tällä toisella kerralla, kuin ensimmäisellä, sillä nyt on jo tiedossa monta asiaa, jotka ovat edessä. Toisaalta tämä on myös helpotus, kun tietää ainakin osittain mitä on tulossa. 

- Kohtuvauvani on minusta ... (uskomattoman omituinen termi) jo meidän perheemme jäsen ja Tyypin pikkusisko. 

- Voimavarani ovat ... piilossa. 

- Aikaisemmat synnytyskokemukseni ovat vaikuttaneet minuun ... ilmeisesti negatiivisesti, koska aika ei ole liki 2,5 vuoden aikana kullannut muistoja synnytyksestä, vaan pikemminkin synkentänyt niitä. 

- Äitini sekä muiden synnytyskokemukset ovat vaikuttaneet minuun ... jätetään äitini tämän keskustelun ulkopuolelle. Ystävieni synnytyskokemuksiin suhtaudun mielestäni varsin järjellä, en tunteella. 

- Tukiverkostoni lapsen synnyttyä ... on kattava. Aviokki jää kotiin liki 2 kuukaudeksi lomien ja isyysvapaiden ansiosta, minkä lisäksi tukiverkostoon kuuluvat äitini, aviokin vanhemmat, aviokin sisko miehineen sekä tarvittaessa myös vauvan kummit. 

- Kokemukseni ja suhtautumiseni kipuun ... ylitin odotukseni esikoisen synnytyksessä, missä ponnistuskipu (ilm. Tyypin väärän tarjonnan vuoksi) ei helpottanut useista epiduraaleista huolimatta kertaakaan ja supistusten alettua, niillä ei ollut taukoja käytännössä lainkaan. Uskomatonta, miten hyvin sitä kipua kestikään tuntikausia. 

- Olen pystynyt elämäni aikana hallitsemaan kipua seuraavin keinoin ...

- Olen yleensä hallinnut pelkoa ... pakottamalla itseni rauhalliseksi ja keskittymällä hengittämään pallealla. 

- Pelko näyttäytyy minussa nyt ... tunteiden edestakaisin laukkaamisella. Yhden hetken saatan pelätä suunnattomasti ja toisen hetken olla pelottavan tyyni ja rauhallinen. 



Lomakkeessa on myös tällainen kohta. Merkitsen ylemmälle riville kaksin kappalein rasteja, koska toisaalta odotan synnytystä rauhallisin mielin, koska tiedän sen olevan edessä tavalla tai toisella enkä ole hysteerinen luonteenlaatu. Samalla kuitenkin edessä oleva synnytys pelottaa suunnattomasti. Toivottavasti keskustelusta on hyötyä ja sillä saadaan aikaan tuon toisen rastin siirtyminen vasempaan reunaan.

- Mitkä voisivat olla keinoja saavuttaa yllä kuvattu tavoite: tällä hetkellä ainoa mahdollisuus tuntuu olevan suunniteltu sektio synnytystapana, sillä se on tuttu ja koen sen synnytystavoista ehdottomasti turvallisemmaksi, kuin alatiesynnytyksen.

- Toiveita tulevaan synnytykseen: --

Tämä lomake tuntuu pohjautuvan paljon siihen, että synnytyspelko pohjautuu aina vain kipuun. Okei, esikoisen syntymässä koin todella infernaalista kipua, mutta tällä kertaa pelon syynä ei ole mielestäni todellakaan kipu, vaan jokin ihan muu. "Synnytyspelon käsittelyn tavoitteena ei ole päästä tilanteeseen, jossa synnytys ei pelottaisi lainkaan, vaan jossa ajatus synnyttämisestä tuntuu hyväksyttävältä." Meille on tulossa toinen lapsi. On aika selvää, että täytyyhän se lapsi synnyttää!
Jos tarkemmin asiaa pohdin, niin en usko kärsiväni synnytyspelosta, kyse taitaa olla ennemmin alatiesynnytyskammosta.

9 kommenttia:

  1. Toivottavasti kammo hellittää. Varmasti molemmissa tavoissa on puolensa, itseäni taas hirvittää mahdollinen sektio paljon enemmän kuin alatiesynnytys. Olen yrittänyt keskittyä molempien hyviin puoliin, kun eipä sitä koskaan tiedä miten käy. Varmasti sun tilanne on erilainen, kun olet joutunut ensin yrittämään alakautta ja sitten sektioon. Ei voi siis vertailla... Tsemppiä joka tapauksessa synnytyksen miettimiseen, meni se mitä kautta tahansa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      En tosiaan tiedä mikä siinä Tyypin synnytyksessä on tuonne takaraivoon jäänyt kummittelemaan. Ehkä se on se tilanteen hallitsemattomuus kokonaisuutena, eli alatiesynnytyksestä on jäänyt niin voimakkaasti päällimmäiseksi mieleen se, että en millään tavoin voinut tilannetta kontrolloida ja sektiossa puolestaan tiedän mitä tulee tapahtumaan. Ehkä se kiteytyy muuten juuri tuossa!

      Poista
  2. Tsemppiä! Päädyitte mihin tahansa vaihtoehtoon, niin toivon, että kokemus on yhtä korjaava kuin mulla toinen synnytys. Mulla ekassa oli juurikin sellainen olo, että mikään ei ollut mun hallinnassa vaan asiat vain tapahtui, mutta toisessa olin alusta asti kartalla siitä, mitä haluan ja mitä tapahtuu. Erona meillä toki se, että mulla ekassa tarvinnut mennä sektioon, vaan lapsi syntyi kuitenkin alateitse, joskin imukupin avustamana. Ehkä sen takia mulla ei kuitenkaan tullut alatiesynnytyskammoa vaan menin toiseen synnytykseen luottavaisena. Ainoa kammo mulle tuli käynnistyksestä, josta siis toisella kertaa kahdesti kieltäydyin, kun en nähnyt sille tarvetta.

    Ja ihanaa, teille tulee tyttö :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Veera, todella kauniisti muotoiltu. <3
      On tosi hyvä, että tuo kutsu tuli näin paljon etukäteen, niin tässä on paljon aikaa pohtia runsaasti asioita mitkä synnytyksessä koen ongelmallisiksi. Huomaa, että alitajunta tekee paljon töitä tässä asiassa ja pitää kenties tuon pelon aisoissa niin ettei se pääse liikaa nostamaan päätään.

      Poista
  3. On niin läheinen asia tämä minulle, että pakko kommentoida. Toivottavasti pelkopolilla keskustelijan toinen osapuoli on avoin ja rohkaisee ihan kumpaan vain, eikä painota ainoastaan alatiesynnytyksen etuja. Mitä itse päätätkään niin muista olla kovana. Kukaan ei pakota sinua synnyttämään alakautta jos et itse niin tahdo. Toivotaan, että saat hyvän ja levollisen mielen synnytystä kohtaan tuon käynnin jälkeen, päädyit sitten kumpaan synnytystapaan vain :)

    Itse esikoisen aikana yritin myös synnyttää alakautta. Synnytys ei edennyt vaikka supistukset olivat tosi kipeitä. Pikkuinen ei päässyt laskeutumaan ison kokonsa vuoksi. Lopulta päädyttiin kiireelliseen sektioon. Rv39 vauva 4040g. Kaikki olivat ihmeissään isosta vauvasta, koska itse olin ennen odotusaikaa 154cm ja 49kg.

    Toisen lapsen odotusaikana halusin pelkopolille, sillä edellinen synnytys oli jäänyt painamaan mieltäni. Minun päätäni yritettiin monelta taholta kääntää alatiesynnyttämiseen, mutta pidin pääni ja sain suunnitellun sektion. Rv39 vauva 4160g.

    Kolmannella kerralla sain automaattisesti sektioajan jo rv29. Poika syntyi suunnitellulla sektiolla rv37, oli 3548g - eli oikeinkin mahtavan kokoinen noille viikoille.

    Kaikki sektiot ovat menneet hyvin ilman komplikaatioita ja paraneminen niistä on ollut nopeaa.

    Onnea odotukseesi ja toivottavasti keskustelu pelkopolilla auttaa kohtaamaan lähestyvän synnytyksen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Judie. Osaan olla aika päättäväinen sille päälle sattuessani ja tosiaan alan olla aika voimakkaasti kääntynyt sille kannalle, että alatiesynnytys tuntuu ajatuksenakin jo täysin mahdottomalta mitä enemmän asiaa käsittelen. =\ Sektio vain tuntuu hyvin paljon luonnollisemmalta tavalta synnyttää. Toki voisin olla toista mieltä, jos Tyyppi olisi syntynyt alateitse.

      Ajatus tuosta keskustelusta on alkanut pikkuisen ahdistaa. En oikein tiedä mitä siellä pitäisi sanoa. =\

      Poista
    2. Älä turhaan murehdi etukäteen! Mene avoimin mielin :)

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!