torstai 15. toukokuuta 2014

Rv 29: synnytyspelkokeskusteluun valmistautumista

Melkein kuukausi sitten olen edellisen kerran kirjannut ylös tänne ajatuksia liittyen tuohon synnytyspelkokeskusteluun ja ajattelin, että nyt voisin kirjailla ajatuksia uudestaan, josko niissä olisi tapahtunut jotain muutosta. Aiemmat aatokset voi kurkata täältä.

3-sivuinen lomake käsittää siis pinon erilaisia kysymyksiä, joita pitäisi pohtia ennen keskustelua kätilön kanssa.

Tuleva synnytys on mielessäni ja ajattelen... edelleen, että en voi voittaa. Olen kuitenkin ehdottomasti sitä mieltä, että alatiesynnytys ei ole enää vaihtoehto, koska alatiesynnytyksessä tilanne ei ole nähdäkseni hallittavissa. 

Toivon synnytyspelkopoliklinikkakäynniltä... että Tyypin synnytys käydään perusteellisesti läpi ja että minua kuunnellaan ja pelkoani ymmärretään eikä sitä missään tapauksessa vähätellä. 

Äidiksi tuleminen on minusta... tällä toisella kerralla pelottavampaa ja stressaavampaa, kuin ensimmäisellä kerralla. Tuntuu siltä, että olen paljon tietoisempi asioista, jotka voivat mennä synnytyksessä pieleen ja pelkään, että alatiesynnytyksen epäonnistuminen laukaisisi minussa ajatuksen epäonnistumisesta äitinä ja vaikuttaisi siten jopa äiti-vauvasuhteen muodostumiseen. 

Kohtuvauvani on minusta... Tyypin pikkusisko ja perheemme äärimmäisen tärkeä ja rakas jäsen. 

Voimavarani ovat... edelleen piilossa. Jostain niitä kuitenkin riittää pyörittämään tätä arkea. Välillä kuitenkin alkaa hieman hirvittää mitä tässä on tulossa. Tietysti muuttuva perhetilanne jännittää jonkin verran, mutta kyllä tällä hetkellä enemmän jännittää ja hirvittää se synnytys ja se, että beibille tapahtuisi synnytyksessä jotain. 

Aikaisemmat synnytyskokemukseni ovat vaikuttaneet minuun...  ilmeisesti erittäin negatiivisesti. Ajattelen tällä hetkellä, että kiireellinen sektio oli parasta mitä Tyypin synnytyksessä tapahtui, sillä siinä tilanne oli täysin hallinnassa (vaikkakaan ei minun) ja pystyin täysin luottamaan siihen, että Tyyppi syntyy turvallisesti. 

Äitini sekä muiden synnytyskokemukset ovat vaikuttaneet minuun... jätän äitini kokonaan tämän keskustelun ulkopuolelle. Ystävieni synnytyskokemuksiin suhtaudun järjellä. En koe, että ystävieni synnytyskertomukset lisäisivät omaa pelkoani synnytystä kohtaan.

Tukiverkostoni lapsen synnyttyä... on kattava.

Kokemukseni ja suhtautumiseni kipuun... ylitin omat odotukseni Tyypin synnytyksessä. Tiesin, että synnytyskipu voi olla aika infernaalista, mutta se miten hyvin sitä pahinta kipua kesti, yllätti. Kyllähän sen tietää, että synnytys tulee aiheuttamaan kipua, olisi typerää ajatella ettei synnytys tavalla tai toisella tunnu missään. En kuitenkaan pelkää synnytystä sen kivun, vaan nimenomaan tilanteen hallitsemattomuuden vuoksi.

Olen pystynyt elämäni aika hallitsemaan kipua seuraavin keinoin... En vieläkään osaa vastata tähän mitään. 

Olen yleensä hallinnut pelkoa... keskittämällä ajatukseni asiaan, joka ei mitenkään liity pelkoa aiheuttavaan asiaan ja pakottamalla itseni rauhalliseksi hengittämällä. 

Pelko näyttäytyy minussa nyt... levottomina, negatiivisina synnytystilanteeseen liittyvinä ajatuksina, joita on vaikea hallita ja pitää kasassa. Huomaan myös olevani varsin usein alakuloinen, kun pohdin lähestyvää synnytyshetkeä. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että ajatukset ovat nykyään synnytykseen liittyen lähes poikkeuksetta negatiivisia. Ainoana positiivisena seikkana synnytyksessä on vauvan syntymä, mutta sekin on negatiivisten asioiden värittämä, koska pelkään synnytyksessä jonkin menevän pieleen ja aiheuttavan vauvalle jotain korjaamatonta vahinkoa. 

Mitkä voisivat olla keinoja saavuttaa yllä kuvattu tavoite... Tieto siitä, että synnytystilanne on koko ajan hallinnassa ja etten ole tilanteessa y-k-s-i-n vastuussa siitä mitä tapahtuu. (yllä kuvatun tavoitteen kuvan voi kurkata myös täältä).  

Toiveita tulevaan synnytykseen... että saan synnyttää valitsemallani tavalla, ettei minua pakoteta vasten tahtoani synnyttämään alakautta ja että minulle varmistetaan hyvä, turvallinen ja tavallaan myös "korjaava" synnytyskokemus esikoisen syntymään verrattuna.

Enpä tiedä miten muuten enää näitä asioita pohtisin. Tietysti synnytys pyörii mielessä nyt enenevissä määrin ja varmaan jonkin verran ajatukset tästä vielä saattavatkin täsmentyä.

Muuten soittelin tänään neuvolaan ja labratulokset olivat valmiit. Ei ole virtsatieinfektiota eikä myöskään veressä vasta-aineita. :) Jee! Raskausviikko 29 on käynnissä.

3 kommenttia:

  1. Voimia sinulle! Ónko sinulla monta tapaamista koskien synnytyspelkoa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdestä käynnistä on tullut aikavaraus, en tiedä varataanko noita käyntejä mahdollisesti useampia sitten tuon ensimmäisen käynnin jälkeen.

      Poista
    2. Ok. Riippuu varmasti synnäristäkin mikä on käytäntö. Itse kävin aikoinaan muistaakseni kaksi tai kolme kertaa.

      Poista

Kiitos, kun kommentoit!